Yhteystiedot

Valikko

Historia

Yhteystiedot
Ilomantsin kunta › Kunta ja hallinto › Pogostan pitäjä › Historia

Ilo­mant­si on Poh­jois-Kar­ja­lan van­hin pitä­jä. Ilo­mant­sin Pogos­ta muo­dos­tet­tiin Sor­ta­va­lan emä­pi­tä­jäs­tä 1400-luvul­la. Asu­tus kes­kit­tyi edel­leen vesien var­teen ja vaa­roil­le. Kylät oli­vat sil­loin hyvin pie­niä, 4–5 taloa kyläs­sä. Nykyi­sen kir­kon­ky­län alu­eel­la oli 1500-luvul­la 21 taloa. Ismo Björn on arvioi­nut, että Ilo­mant­sin väki­lu­ku 1600-luvul­la oli noin 1 700, nykyi­sen Enon alu­eel­la näis­tä asui 140 ja Tuu­po­vaa­ras­sa vain 50 hen­keä.

Raja­seu­dun elä­mä oli levo­ton­ta. Ruot­si ja Venä­jä tais­te­li­vat kes­ke­nään, ja Suo­men koh­ta­lo liit­tyi hyvin usein näi­hin sotiin. Myös uskon­so­dat oli­vat lute­ri­lais­ten ja orto­dok­sien kes­ken ylei­siä. Suu­ret näl­kä­vuo­det koet­te­li­vat Ilo­mant­sia 1800-luvun puo­li­vä­lis­sä.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Suur-Ilomantsi hajoaa, kunnallishallinnon alku

Eno ero­si Suur-Ilo­mant­sis­ta vuon­na 1857, jol­loin tapah­tui myös seu­ra­kun­nal­li­nen ero. Ase­tus kun­nan­hal­lin­nos­ta maal­la annet­tiin vuon­na 1865. Täl­lä ase­tuk­sel­la pyrit­tiin erot­ta­maan maal­li­nen ja hen­gel­li­nen val­ta toi­sis­taan. Kun­nal­lis­hal­lin­to Ilo­mant­sis­sa aloi­tet­tiin hei­nä­kuun 1. päi­vä­nä 1875.

Toi­meen­pa­ne­vak­si eli­mek­si tuli kun­nal­lis­lau­ta­kun­ta, joka val­mis­te­li kun­ta­ko­kouk­sen asiat ja val­voi muun muas­sa vero­tus­ta ja yleis­tä jär­jes­tys­tä.

Ilo­mant­sin suu­ruut­ta osoit­ta­nee, että nykyi­sen kun­ta­lai­tok­sen syn­ty­mi­sai­koi­hin Ilo­mant­si oli Poh­jois-Kar­ja­lan suu­rin pitä­jä vuon­na 1880. Ilo­mant­sis­sa oli sil­loin 12 401 asu­kas­ta, Lipe­ris­sä 12 086 ja Joen­suus­sa vain 1 614 asu­kas­ta.

Tuu­po­vaa­ran kun­ta ero­si Ilo­mant­sis­ta 1909.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Levoton vuosisadan alku

Kun­nal­lis­hal­lin­toa joh­det­tiin alkuun luot­ta­mus­mies­ten toi­mes­ta. Viran­hal­ti­joi­ta oli vähän. Kan­sal­lis­ta­lo (nykyi­nen nuo­ri­so­ta­lo) val­mis­tui vuon­na 1905. Ensim­mäi­nen kun­nan­joh­ta­ja Mart­ti Veck valit­tiin vas­ta vuon­na 1953.

Sisäl­lis­so­dan aika oli levo­ton­ta, vaik­ka Ilo­mant­sis­sa ei var­si­nai­sia tais­te­lu­ja käy­ty­kään.

Tal­vi­so­dan aika­na Ilo­mant­sin alu­eel­la pol­tet­tiin 177 asuin­ra­ken­nus­ta ja 649 ulko­ra­ken­nus­ta. Mos­ko­van rau­has­sa luo­vu­tet­tiin Ilo­mant­sis­ta Neu­vos­to-lii­tol­le kol­man­nes, noin 160 000 heh­taa­ria. Jat­ko­so­dan alus­sa eva­kuoi­tiin raja­ky­lien asuk­kai­ta oman kun­nan län­si­lai­dal­le ja Enoon. Myö­hem­min pää­osa evak­koon läh­te­neis­tä vie­tiin Savoon. Ilo­mant­si­lai­sia oli täl­löin eva­kos­sa 6672 hen­keä, kun­nan län­sio­siin sai jää­dä 5641 ihmis­tä. Pää­osa eva­kois­ta pää­si palaa­maan koti­seu­dul­leen vas­ta vuon­na 1945. Lähes vii­si­sa­taa ilo­mant­si­lais­ta menet­ti sodas­sa hen­ken­sä ja sadat per­heet menet­ti­vät kotin­sa.

sydän piirretty

Iloksi kun­ta­lais­ten

Suuret ikäluokat ja muuttoliike

Sodan jäl­keen alkoi jäl­leen­ra­ken­nus­työ. Syn­ty­vyys nousi voi­mak­kaas­ti heti sodan jäl­keen. Suo­men suu­rin ikä­luok­ka syn­tyi vuon­na 1947, Ilo­mant­sin suu­rin ikä­luok­ka vii­si vuot­ta myö­hem­min, vuon­na 1952, sil­loin syn­tyi 453 las­ta.  Syn­ty­vyys kui­ten­kin las­ki nopeas­ti ja kak­si­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min vuon­na 1973 syn­tyi enää 73 las­ta. Ja 2000-luvun alku­puo­lel­la Ilo­mant­siin syn­tyi vuo­sit­tain 20 — 30 ja 2020-luvul­la 10–20 las­ta.

Ennen Tuu­po­vaa­ran irtaan­tu­mis­ta Ilo­mant­sis­ta oli kun­nan väki­lu­ku ylit­tä­nyt 14 000 vuon­na 1900. Suu­rim­mil­laan väki­lu­ku oli vuon­na 1957, jol­loin kun­nas­sa oli 14 135 asu­kas­ta. Täs­tä alkoi ala­mä­ki, vuon­na 1974 ali­tet­tiin 10 000 asuk­kaan raja, ja nyt asuk­kai­ta on rei­lu 4000.

Möh­kön ruu­kin lopet­ta­mi­nen vuon­na 1907 vei teol­li­set työ­pai­kat Ilo­mant­sis­ta lähes koko­naan. Met­sä tar­jo­si yhä suu­rem­mal­le jou­kol­le työ­tä aina 1960-luvul­le saak­ka. Maa­ta­lout­ta kehi­tet­tiin val­tion tuel­la voi­mak­kaas­ti, kar­jaa lisät­tiin pel­to­mää­rän kas­vaes­sa.

Met­sä- ja maa­ta­lou­den koneel­lis­tu­mi­nen ja paket­ti­pel­to­jen tule­mi­nen toi­vat lisää muut­to­lii­ket­tä kun­taan. Tääl­tä muu­tet­tiin aluk­si Hel­sin­kiin ja Joen­suu­hun, hie­man myö­hem­min myös Ruot­siin. Muut­to­lii­ke oli alka­nut jo 1950-luvul­la, mut­ta pahim­mil­laan se oli vuo­si­na 1969 — 73. Vuon­na 1971 muut­to­tap­pio­ta tuli perä­ti 555 hen­keä.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Kunnan teollistuminen ja palveluelinkeinojen nousu

Kun­ta­päät­tä­jien ahke­ran työn tulok­se­na ja alue­po­li­tii­kan tukien avul­la saa­tiin 1970-luvul­la kun­taan myös teol­li­sia työ­paik­ko­ja. Kun saa­tiin teol­li­suut­ta, tar­vit­tiin myös mui­ta pal­ve­lu­ja. Joen­suu ja muut kas­vu­kes­kuk­set ovat niin kau­ka­na, että perus­pal­ve­lut on pitä­nyt jär­jes­tää omal­le paik­ka­kun­nal­le.

Etsitkö näitä?

Kan­ta­puu-tie­to­kan­ta
Ilo­mant­sin sota­tie
ilo­mant­sin museo­sää­tiö

Lähteet

Björn, Ismo (1991) Suur-Ilo­mant­sin his­to­ria. Piek­sä­mä­ki                               
Björn, Ismo (1994) Enon his­to­ria 1860 – 1967. Jyväs­ky­lä                               
Björn, Ismo (2006) Ilo­mant­sin his­to­ria. Keu­ruu                               
Björn, Ismo (2006) Tuu­po­vaa­ran his­to­ria. Keu­ruu                               
Koti­seu­tu­ni Ilo­mant­si (1987). Kuo­pio                               
Kar­ja­lai­sen 140-vuo­tis­juh­la­nu­me­ro 3.10.2014

Iloksi tur­val­li­sen elä­män