Valikko

Historia

Ilomantsin kunta › Kunta ja hallinto › Pogostan pitäjä › Historia

Ilo­mantsi on Pohjois-Kar­jalan van­hin pitäjä. Ilo­mantsin Pogos­ta muo­dostet­ti­in Sor­tavalan emäpitäjästä 1400-luvul­la. Asu­tus keskit­tyi edelleen vesien var­teen ja vaaroille. Kylät oli­vat sil­loin hyvin pieniä, 4–5 taloa kylässä. Nykyisen kirkonkylän alueel­la oli 1500-luvul­la 21 taloa. Ismo Björn on arvioin­ut, että Ilo­mantsin väk­iluku 1600-luvul­la oli noin 1 700, nykyisen Enon alueel­la näistä asui 140 ja Tuupo­vaaras­sa vain 50 henkeä.

Rajaseudun elämä oli lev­o­ton­ta. Ruot­si ja Venäjä tais­te­liv­at keskenään, ja Suomen kohta­lo liit­tyi hyvin usein näi­hin soti­in. Myös uskon­so­dat oli­vat luter­i­lais­ten ja ortodok­sien kesken yleisiä. Suuret nälkävuodet koet­te­liv­at Ilo­mantsia 1800-luvun puo­livälis­sä.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Suur-Ilomantsi hajoaa, kunnallishallinnon alku

Eno erosi Suur-Ilo­mantsista vuon­na 1857, jol­loin tapah­tui myös seu­rakun­nalli­nen ero. Ase­tus kun­nan­hallinnos­ta maal­la annet­ti­in vuon­na 1865. Täl­lä ase­tuk­sel­la pyrit­ti­in erot­ta­maan maalli­nen ja hen­gelli­nen val­ta toi­sis­taan. Kun­nall­ishallinto Ilo­mantsis­sa aloitet­ti­in heinäku­un 1. päivänä 1875.

Toimeen­panevak­si elimek­si tuli kun­nal­lis­lau­takun­ta, joka valmis­teli kun­takok­ouk­sen asi­at ja valvoi muun muas­sa vero­tus­ta ja yleistä järjestys­tä.

Ilo­mantsin suu­ru­ut­ta osoit­ta­nee, että nykyisen kun­ta­laitok­sen syn­tymi­saikoi­hin Ilo­mantsi oli Pohjois-Kar­jalan suurin pitäjä vuon­na 1880. Ilo­mantsis­sa oli sil­loin 12 401 asukas­ta, Liperis­sä 12 086 ja Joen­su­us­sa vain 1 614 asukas­ta.

Tuupo­vaaran kun­ta erosi Ilo­mantsista 1909.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Levoton vuosisadan alku

Kun­nall­ishallintoa johdet­ti­in alku­un luot­ta­mus­mi­esten toimes­ta. Viran­halti­joi­ta oli vähän. Kansal­lista­lo (nykyi­nen nuoriso­ta­lo) valmis­tui vuon­na 1905. Ensim­mäi­nen kun­nan­jo­hta­ja Mart­ti Veck valit­ti­in vas­ta vuon­na 1953.

Sisäl­lis­so­dan aika oli lev­o­ton­ta, vaik­ka Ilo­mantsis­sa ei varsi­naisia tais­telu­ja käy­tykään.

Talvi­so­dan aikana Ilo­mantsin alueel­la poltet­ti­in 177 asuin­raken­nus­ta ja 649 ulko­raken­nus­ta. Mosko­van rauhas­sa luovutet­ti­in Ilo­mantsista Neu­vos­to-liitolle kol­mannes, noin 160 000 hehtaaria. Jatkoso­dan alus­sa evakuoiti­in rajakylien asukkai­ta oman kun­nan län­si­laidalle ja Enoon. Myöhem­min pääosa evakkoon läht­eneistä vieti­in Savoon. Ilo­mantsi­laisia oli täl­löin evakos­sa 6672 henkeä, kun­nan län­siosi­in sai jäädä 5641 ihmistä. Pääosa evakoista pääsi palaa­maan kotiseudulleen vas­ta vuon­na 1945. Läh­es vii­sisa­taa ilo­mantsi­laista menet­ti sodas­sa henken­sä ja sadat per­heet menet­tivät kotin­sa.

sydän piirretty

Iloksi kun­ta­lais­ten

Suuret ikäluokat ja muuttoliike

Sodan jäl­keen alkoi jälleen­raken­nustyö. Syn­tyvyys nousi voimakkaasti heti sodan jäl­keen. Suomen suurin ikälu­ok­ka syn­tyi vuon­na 1947, Ilo­mantsin suurin ikälu­ok­ka viisi vuot­ta myöhem­min, vuon­na 1952, sil­loin syn­tyi 453 las­ta.  Syn­tyvyys kuitenkin las­ki nopeasti ja kak­sikym­men­tä vuot­ta myöhem­min vuon­na 1973 syn­tyi enää 73 las­ta. Ja 2000-luvun alkupuolel­la Ilo­mantsi­in syn­tyi vuosit­tain 20 — 30 ja 2020-luvul­la 10–20 las­ta.

Ennen Tuupo­vaaran irtaan­tu­mista Ilo­mantsista oli kun­nan väk­iluku ylit­tänyt 14 000 vuon­na 1900. Suurim­mil­laan väk­iluku oli vuon­na 1957, jol­loin kun­nas­sa oli 14 135 asukas­ta. Tästä alkoi alamä­ki, vuon­na 1974 alitet­ti­in 10 000 asukkaan raja, ja nyt asukkai­ta on reilu 4000.

Möhkön ruukin lopet­ta­mi­nen vuon­na 1907 vei teol­liset työ­paikat Ilo­mantsista läh­es kokon­aan. Met­sä tar­josi yhä suurem­malle joukolle työtä aina 1960-luvulle saak­ka. Maat­alout­ta kehitet­ti­in val­tion tuel­la voimakkaasti, kar­jaa lisät­ti­in pel­tomäärän kas­vaes­sa.

Met­sä- ja maat­alouden koneel­lis­tu­mi­nen ja paket­tipel­to­jen tulem­i­nen toi­vat lisää muut­toli­iket­tä kun­taan. Täältä muutet­ti­in aluk­si Helsinki­in ja Joen­su­uhun, hie­man myöhem­min myös Ruot­si­in. Muut­toli­ike oli alka­nut jo 1950-luvul­la, mut­ta pahim­mil­laan se oli vuosi­na 1969 — 73. Vuon­na 1971 muut­to­tap­pi­o­ta tuli peräti 555 henkeä.

Iloksi kun­ta­lais­ten

Kunnan teollistuminen ja palveluelinkeinojen nousu

Kun­tapäät­täjien ahk­er­an työn tulok­se­na ja alue­poli­ti­ikan tukien avul­la saati­in 1970-luvul­la kun­taan myös teol­lisia työ­paikko­ja. Kun saati­in teol­lisu­ut­ta, tarvit­ti­in myös mui­ta palvelu­ja. Joen­suu ja muut kasvukeskuk­set ovat niin kaukana, että perus­palve­lut on pitänyt jär­jestää oma­lle paikkakun­nalle.

Etsitkö näitä?

Kan­ta­puu-tietokan­ta
Ilo­mantsin sotatie
ilo­mantsin museosäätiö

Lähteet

Björn, Ismo (1991) Suur-Ilo­mantsin his­to­ria. Piek­sämä­ki                               
Björn, Ismo (1994) Enon his­to­ria 1860 – 1967. Jyväskylä                               
Björn, Ismo (2006) Ilo­mantsin his­to­ria. Keu­ruu                               
Björn, Ismo (2006) Tuupo­vaaran his­to­ria. Keu­ruu                               
Kotiseu­tu­ni Ilo­mantsi (1987). Kuo­pio                               
Kar­jalaisen 140-vuo­tisjuh­lanu­mero 3.10.2014

Iloksi tur­val­lisen elämän